ASIAKASKERTOMUKSIA

Olen koonnut alle muutamia, eri kohdealueilta olevia asiakkaideni tapauskertomuksia ja kokemuksia suggestoterapiasta. Olen pyytänyt luvan kyseisiltä asiakkailtani. Tunnistetiedot olen luonnollisesti muuttanut tai poistanut.

"IHANA JA TURVALLINEN KOTI" (lisätty 23.04.2012)

Minna on iloinen ja hauska 35-vuotias nainen. Minna tuli vastaanotolle, koska häntä pelotti ja ahdisti olla yksin kotona, ja mennä kotiin. Minna kertoi, että hänellä on kotona kokoajan sellainen olo, että joku tulee kutsumatta kotiin. Pelon ja ahdistuksen takia Minna vietti aikaa mieluummin töissä kuin kotona. Turvattomuuden tunne usein vahvistui iltaisin, jonka takia unensaanti ja nukkuminen olivat ajoittain vaikeaa. Minna oli ollut naimisissa hyvin mustasukkaisen miehen kanssa, joka oli eron jälkeen murtautunut Minnan kotiin rikkoen tavaroita. Tällä oli todennäköinen yhteys Minnan kokemaan ahdistukseen ja turvattomuuden tunteeseen kotona. Minna kertoi, että ahdistus ja pelko olivat kestäneet jo yli vuoden.

Työskentelyjen pääpaino on turvallisuuden tunteen vahvistamisessa. Sen lisäksi vahvistettiin muun muassa Minnan itseluottamusta, itsenäisyyttä ja yleistä rentoutuneisuutta. Hypnoosissa tehtiin esimerkiksi useita erilaisia mielikuvaharjoituksia, joilla kodista tehtiin mahdollisimman ihana ja turvallinen paikka. Ahdistusta ja turvattomuutta käsiteltiin yhteensä viisi työskentelykertaa. Kun viimeisestä tapaamisesta oli kulunut puolisen vuotta, niin sain iloisen kiitos-sähköpostin Minnalta. Minna kertoi, että kotiin liittyvä ahdistus ja pelko ovat pysyneet täysin poissa. Minna myös kertoi, että nykyään hän on osannut ottaa enemmän aikaa itselleen ja tehdä itselleen tärkeitä asioita.

"OLEN SINUT ITSENI KANSSA" (lisätty 01.12.2011)

Laura on 28-vuotias taiteellinen ja tunteellinen nuori nainen. Laura tuli vastaanotolle sosiaalisen jännityksen, ahdistuksen ja unettomuuden takia. Lauraa jännittivät useat erilaiset sosiaaliset tilanteet, kuten esimerkiksi vuorovaikutustilanteet töissä. Ollessaan omien vanhempien ja siskojen kanssa Laura ei osannut olla oma itsensä, vaan tunsi näissä tilanteissa olonsa ulkopuoliseksi. Jännittämisen ja ahdistuksen taakse kätkeytyi pitkälti häpeän ja riittämättömyyden pelkoa. Jännittämisen ja ahdistuksen taustalla olivat todennäköisesti vaikuttamassa vanhempien ero ala-asteen aikana ja yläasteen koulukiusaamisen.

Työskentelyiden päätavoitteeksi asetimme sosiaalisen rentouden ja sen, että Laura voi tilanteessa kuin tilanteessa olla oma itsensä. Päätavoitteiden lisäksi työskentelyissä vahvistettiin muun muassa Lauran vapautuneisuutta, riippumattomuutta ja itsenäisyyttä. Hypnoosissa esimerkiksi harjoiteltiin tavoitteen mukaisia sosiaalisia tilanteita ja vietiin positiivisia ajatuksia ja tunteita niihin menneisyyden tapahtumiin, joihin Laura eniten kaipasi muutosta.

Laura kävi vastaanotolla viisi kertaa kahden kuukauden aikana. Hän myös ahkerasti kuunteli tapaamisten välissä rentoutus CD:tä ja aktiivisesti luki jännittämiseen ja pelkoihin liittyvää materiaalia. Viimeisestä tapaamisesta on nyt kulunut runsas kuukausi. Lauralle kuuluu nykyään hyvää ja hän kokee, ettei tapaamisia tarvitse jatkaa. Lainaa vielä Lauran sanoja saamastani sähköpostista: Minulla on mennyt tosi hyvin nyt. On ollut hyvä ja luottavainen olo. Sosiaaliset tilanteet on mennyt hyvin, huomaan etten stressaa niin paljon niistä ja olen ollut itselleni sallivampi. Ymmärrän paremmin nyt että se ei haittaa vaikka vähän jännittäisinkin, eihän sillä ole mitään väliä. Muiden mielipiteet minusta ei myöskään ole enää minua mietityttänyt, silläkään ei ole enää mitään väliä. On mahtava huomata että alkaa vihdoinkin ottamaan elämän rennommin, ja olemaan vapaammin se mikä on. Olen saanut paljon hyviä neuvoja ja tapaamisemme on avannut silmäni huomaamaan että ei ne oikeasti ole niin vakavia asioita. Olen myös nukkunut ihan hyvin ne hetket kun poika ei valvota. Jouluna ollaan menossa kotiin käymään, sekään minua ei enää ahdista. Uskon että kaikki menee varmasti hyvin siellä! Minulla on siis kaikin puolin hyvä olla ja nekin hetket jolloin tunnen vähänkin jännitystä tms. hyväksyn ne nyt, kun aikaisemmin pelkäsin niitä. Iso kiitos sinulle kaikesta, luulen että minun ei tarvitse käydä tapaamisessa enää. Nyt kuitenkin kaikki tuntuu tosi hyvältä. On ollut erittäin mukava käydä tapaamisissa jossa oikeasti ollaan kiinnostuneita toisesta ihmisestä ja välitetään, tällainen olo on aina jäänyt tapaamisistamme.

"NUKKUMATTI" (lisätty 12.11.2011)

Anja on 63-vuotias positiivinen neljän lapsen äiti. Hän tuli vastaanotolle päästäkseen eroon nukahtamislääkkeistä, joita hän oli syönyt jo noin 10 vuoden ajan säännöllisesti. Nukahtamattomuus 10 vuotta sitten oli alkanut silloisista, suurista elämänmuutoksista, jotka aiheuttivat suurta henkistä kuormaa. Anja oli jo pidemmän aikaa ottanut iltaisin vain puolikkaan nukahtamislääkkeen ja tiedosti hyvin sen, että nukahtamislääke oli nykyisin vain ns. henkinen tuki sille, että uni tulee. Nykyään Anjan asiat ovat todella hyvin, eikä nukahtamattomuuteen ole mitään syytä.

Anja kävi vastaanotolla yhden kerran ja hän osoittautui erityisen herkäksi ja vastaanottavaiseksi. Työskentelyssä muun muassa painotettiin lääkkeen tarpeettomuutta ja luonnollista uneen vaipumista. Hypnoosissa myös palattiin lapsuuden unikokemuksiin, jolloin nukahtaminen ilman lääkettä oli vielä itsestään selvyys. Näitä kokemuksia ja tunteita siirrettiin mielikuvissa tuleviin öihin. Tapaamisesta on nyt kulunut runsas kuukausi ja Anja on tapaamisen jälkeen nukkunut joka yö hyvin ilman lääkettä.

"SOSIAALINEN RENTOUS JA VARMUUS" (lisätty 28.06.2010)

Emma on 32-vuotias persoonallinen nuori nainen. Hän tuli vastaanotolle voimakkaan esiintymispelon takia, joka Emman sanojen mukaan teki hänestä todellisen alisuoriutujan. Emma oli pelon takia jättänyt kesken viisi koulua ja lopettanut tanssijan ammatin. Tyypillisiä pelkotilanteita olivat erilaiset esiintymistilanteet, luokkahuoneessa oleminen ja ylipäätänsä keskipisteeksi joutuminen. Pelon oireita olivat muun muassa hikoilu ja äänen kestämättömyys. Ennen vastaanotolle tuloa Emma oli aloittanut uudet opinnot, mutta pelon takia päivät koulussa tuntuivat ahdistavilta ja Emma oli miettinyt, että joutuuko hän jälleen keskeyttämään koulun pelon takia.

Esiintymispelko oli alkanut yläasteella ja siihen oli todennäköisesti vaikuttanut koulukiusaaminen. Ala-asteella esiintymistilanteet eivät olleet Emmaa jännittäneet. Emma on perusluonteeltaan positiivinen ja puhelias. Emma koki, ettei hän esiintymistilanteissa ole oma itsensä. Emma sanoikin, että hänestä tuntuu että hänen sisällään on edelleen joku, joka haluaisi esiintyä ja olla esillä.

Työskentelyiden päätavoite oli sosiaalisen rentouden ja varmuuden lisääminen. Sen lisäksi vahvistettiin muun muassa positiivisuutta, vapautuneisuutta, rohkeutta ja turvallisuuden tunnetta eli toisin sanoen niitä tunteita ja tunnetiloja, joita Emma esiintymistilanteissa halusi tuntea. Emma löysi kaikki nämä tunteet ja tunnetilat eri elämänosa-alueilta ja tilanteista, jolloin hypnoosissa niiden vahvistaminen onnistui hyvin.

Emma kävi vastaanotolla kolme kertaa ja hän on todella tyytyväinen saavutettuun tulokseen. Lainaan Emman sanoja saamistani sähköposteista "Käynnit ovat tuottaneet yllättävän hyvän tuloksen. Ensimmäinen luokan edessä esiintyminen meni yllättävän leppoisasti ja muutenkin olen ollut rennompi ja varmempi sosiaalisissa tilanteessa eli tavoite on saavutettu :) Nyt olen pystynyt täysin keskittymään siihen olennaiseen eli opiskeluun. En olisi uskonut, että pääsen pelosta eroon, koska pelko oli ollut osa minua jo niin kauan."

"LISÄÄ VARMUUTTA" (lisätty 27.12.2009)

Anna on 20-vuotias nuori nainen. Hän tuli vastaanotolle huonon itsetunnon takia. Anna kertoi, ettei hän arvosta itseään eikä ulkonäköään. Asia oli pahentunut viimeisen vuoden aikana siten, että Anna tunsi olonsa todella epämukavaksi erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Kaupungilla kävellessään hän esimerkiksi mietti, mitä ohikulkijat hänestä ajattelevat. Annasta tuntui, ettei hän osaa kävelläkään kunnolla, kun muut tuijottavat häntä. Kaupassa käynnit olivat kiusallisia, koska jännittämisen takia Annalle tuli kuuma ja kasvot hikoilivat. Näistä tilanteista oli tullut niin epämukavia, että Anna oli alkanut vältellä niitä.

Huonon itsetunnon syistä keskusteltaessa ilmeni, että Annaa oli kiusattu ala- ja yläasteella. Annalle oli jäänyt voimakkaasti mieleen eräs tilanne, jossa ala-asteella poikaporukka oli haukkunut häntä ja eräs poika oli käynyt häneen kiinni. Annalla oli myös epämiellyttäviä kokemuksia autokoulunopettajasta, joka oli toiminut erittäin epäasiallisesti Anna kohtaan.

Työskentelyn pääpaino oli itsevarmuuden, vapautuneisuuden, turvallisuuden tunteen ja positiivisuuden vahvistamisessa. Näistä asioista keskusteltaessa kävi ilmi, että Annalla on monia asioita, joiden takia hänellä on kaikki mahdollisuus ja syy olla luottavainen. Sen lisäksi käytiin läpi sitä tosiasiaa, että on turha miettiä liikaa sitä, mitä muut meistä ajattelevat. Kolmannella työskentelykerralla edellä mainitut kaksi epämukavaa kokemusta käytiin hypnoosissa läpi uusin, toiveiden mukaisin kokemuksin.

Anna kävi vastaanotolla kolme kertaa. Ensimmäisen tapaamisen alussa kysyin Annan itsevarmuutensa tasoa (1-10). Silloin Anna kertoi sen olevan 1-2 ja tavoitetila oli 6-8. Kolmannella tapaamiskerralla kysyin uudestaan Annan itsevarmuuden tason ja Anna kertoi sen olevan jo tavoitteen mukainen (8). Kun viimeisestä tapaamisesta oli kulunut runsas kuukausi, niin Anna kertoi sähköpostissaan, että hänelle kuuluu edelleen hyvää. Hänen olonsa on ollut itsevarma, ja hän on liikkunut vapaasti kaupungilla ja muissakin sosiaalisissa tilanteissa ilman jännitystä ja pelkoja.

"MÄ OLEN MÄ" (lisätty 29.10.2008)

Marika tuli vastaanotolle essentiaalisen vapinan takia. Hallitsematon käsien ja ajoittain pään vapina ilmeni erilaisissa tilanteissa, joissa Marikaa jännitti tai hän oli kiihdyksissä. Tapaamisten edetessä kävi ilmi, että jännityksen taustalla oli pitkälti sosiaaliset paineet. Marika koki, ettei hän osannut olla oma itsensä ja hän tunsi, ettei sovi siihen muottiin, jota yhteiskunnassa häneltä odotetaan. Ristiriita oman itsensä ja ulkoisten paineiden välillä oli syönyt Marikan itsevarmuutta ja hän tunsi olonsa hyvin ristiriitaiseksi.

Työskentelyiden pääpaino oli Marikan itsevarmuuden vahvistamisessa ja siinä, että hän voi olla oma itsensä. Tärkeintä on se, että Marika voi tehdä juuri niitä asioita, joista hän itse nauttii. Sen lisäksi työskentelyissä vahvistettiin muun muassa kehon ja mielen rentoutta sekä sallivuutta itseään kohtaan.

Marika kävi vastaanotolla kymmenisen kertaa. Essentiaalinen vapina on jättänyt Marikan täysin rauhaan. Viimeisessä tapaamisessa hän nauroi, että hän oli alkuperäisen syyn miltei jo unohtanut. Lainaan vielä Marikan sanoja saamastani sähköpostista: "Kiitos, täällä menee nyt tosi hyvin. Olen oivaltanut paljon pikku asioita ja voin tosiaankin sanoa, etten elä enää muiden odotusten mukaan. Tuntuu tosi kivalta ja helpottavalta. Olen käynyt ahkerasti kuntosalilla, sieltä olen saanut puhtia lisää. En ota siitäkään paineita vaan teen juuri niillä painoilla, toistoilla ja fiiliksillä kun hyvältä tuntuu. Luulen niin, että pärjään jo omillani. Tuhannet kiitokset Sinulle, sain paljon enemmän apua kuin olisin osannut odottaa."

"PURESKELTUA RUOKAA" (lisätty 09.05.2008)

Katri on 28-vuotias herkkä ja iloinen nuori nainen. Hän tuli vastaanotolle oksennuspelon takia. Pelko rajoitti Katria menemästä paikkoihin ja tilanteisiin, joissa joku saattaa voida pahoin, kuten esimerkiksi yöbusseihin ja huvipuistoihin. Pelkkä ajatus oksennuksesta sai Katrin vavahtamaan inhotuksesta. Katri oli myös nähnyt muutaman vuoden ajan (miltei joka yö) pahoja unia. Unessa Katri istui linja-autossa, jossa ihmiset voivat pahoin ja Katri tuntee pelkoa. Hetken päästä matkustajat alkavat oksentamaan, jonka jälkeen Katri on loukkaantunut ja tuntee pettymystä matkustajia kohtaan. Katri koki yölliset unet hyvin ahdistavina.

Mahdollisesta pelon syystä keskusteltaessa Katri muisti kokemuksen lapsuudesta, jolloin hän oli 5-vuotias. Siskolla oli tuolloin oksennustauti. Katri muisti, että hän koki silloin voimakasta kateellisuutta siitä, että sisko sai äidin kaiken huomion ja hoivan. Katri kuvaili yleisesti asiaa siten, että kunpa oksennus olisi hänen mielessään vain pureskeltua ruokaa ja että hän voisi suhtautua siihen vastaavasti kuin esimerkiksi veren näkemiseen; vähän se inhottaa, mutta ei muuta.

Työskentelyiden tavoitteeksi asetimme sen, että Katri vapautuu pahoista unista sekä sen, että Katri voi mennä huolettomasti minne haluaa. Työskentelyissä vahvistimme muun muassa luonnollista rohkeutta, varmuutta, turvallisuutta ja mielen sisäistä ymmärrystä siitä, ettei oksennuksessa ole mitään pelättävää eikä se liity millään henkilökohtaisella tasolla Katriin. Muut suggestiot liittyivät lähinnä hyvään uneen, positiivisuuteen ja siihen, että Katrilla on asiat hyvin. Hänen välinsä vanhempiinsa ja siskoon ovat erittäin hyvät. Työskentelyssä myös kävimme läpi lapsuuden kokemuksen siten, miten Katri vastaavassa tilanteessa nykyään toimisi eli hän tuntisi myötätuntoa ja auttaisi siskoaan.

Katri kävi vastaanotolla kolme kertaa. Pahat unet ovat olleet nyt poissa 1,5 kuukauden ajan. Katri on myös saanut jo muutaman myönteisen kokemuksen pahoinvointiin liittyen. Katri oli esimerkiksi ollut linja-autossa, jossa joku oli voinut pahoin, mutta se ei ollut Katria enää haitannut kuten aikaisemmin. Tässä vielä Katrin ajatuksia saamastani sähköpostista: "Minulle kuuluu oikein hyvää. Näyttäisi siltä, että pahat unet ovat jättäneet minut tyystin rauhaan. Olen todella helpottunut ja kiitollinen. Puolivuotias kummipoika teki sunnuntaina katalan tempun ja oksensi mun päälle, ja kas - siitäkin selvittiin kunnialla. Vau! Eihän se nyt kivaa ollut, mutta toisaalta ei herättänyt myöskään mitään "suuria tunteita". Uskon vahvasti, että pärjään tän jutun kanssa nyt paljon, paljon paremmin kuin ennen."

"HYVÄ ITSETUNTO TAKAISIN" (lisätty 04.05.2008)

Sami on 17-vuotias hyväntahtoinen nuori mies. Hän tuli vastaanotolle sosiaalisten pelkojen takia. Samia pelotti/jännitti muun muassa kadulla käveleminen, kaupaaan meneminen, vieraiden ihmisten kanssa keskusteleminen sekä paikallaan olo julkisilla alueilla. Samin jännittäminen ja pelot olivat alkaneet 13-vuotiaana, jolloin vanhemmat erosivat ja Sami muutti isänsä kanssa pieneltä paikkakunnalta kaupunkiin. Sami oli sitä ennen asunut isossa, hienossa omakotitalossa ja uusi koti oli pieni kerrostaloasunto. Myös uuden koulun oppilasmäärä oli huomattavasti suurempi kuin kotipaikkakunnan. Uudessa koulussa Samia kiusattiin ja syrjittiin. Nämä muutokset ja tapahtumat olivat vaikuttaneet Samiin siten, että Sami tunsi olonsa epävarmaksi. Epävarmuus itsestä oli vuosien varrella muuttunut yleiseksi sosiaaliseksi peloksi.

Suggestoterapian tavoitteeksi asetimme itsevarmuuden vahvistumisen sekä sen, että Sami voi täysin hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin hän on. Työskentelyissä vahvistimme edellisten lisäksi muun muassa rentoutta, sosiaalista vapautuneisuutta, itsensä arvostamista ja positiivisuutta. Työskentelyjen kannalta oli positiivista se, että kaikki nämä ominaisuudet ja tunnetilat olivat Samille tuttuja vielä ala-asteella. Samin oli helppo mielikuvissa palautttaa nämä tunnetilat, jotka sitten palautettiin nykyhetkeen. Tapaamisissa myös kävimme menneet tapahtumat läpi uudesta näkökulmasta. Nykyhetkessä Sami pystyi löytämään monia hyviä asioita, jotka liittyivät menneisiin tapahtumiin.

Sami kävi vastaanotolla kolme kertaa parin kuukauden aikana. Lainaan Samin ajatuksia saamistani sähköposteista: "Minulla on mennyt hyvin. Itsetunto on kohonnut todella paljon ja olen saanut paljon uusia kavereita ja tuttavuuksia. En ole pitkään aikaan tuntenut oloani yhtä varmaksi jutellessani tytöille tai kelle tahansa. Kaupassa ja kaupungilla olemisessa ei ole enää mitään jännitettävää. Uusi työni on myös lähtenyt hyvin käyntiin. Minusta tuntuu nyt siltä, että minun ei tarvitse tulla käymään siellä ainakaan vähään aikaan."

Monta kertaa hyvät kokemukset automaattisesti vahvistavat positiivista muutosta, joten on todennäköistä, että Sami ei enää tarvitse ulkopuolista vahvistusta.

"LUONNOLLINEN ITSEVARMUUS" (lisätty 14.04.2008)

Tiia on 29-vuotias määrätietoinen nainen. Hän tuli vastaanotolle mustasukkaisuuden takia. Tiian mustasukkaisuus oli alkanut seurustelusuhteessa, jossa Tiia koki voimakasta henkistä stressiä/väkivaltaa. Sen lisäksi ex-mies oli pettänyt häntä. Tämä oli vaikuttanut siten, että Tiian tyypillinen itsevarmuus oli kadonnut. Epävarmuus omasta itsestä ilmeni mustasukkaisuutena. Nykyisessä suhteessa Tiia 'näki' usein kauhukuvia, jotka liittyivät pettämiseen. Kun Tiia oli yksin niin ajatukset pyörivät usein mustasukkaisuuden ympärilä. Tämä aiheutti suhteessa monia turhia riitoja. Tiia itse tiedosti tilanteen, mutta koki ettei saa asiaa yksin muuttumaan.

Tapaamisissa vahvistettiin mm. Tiian luonnollista itsevarmuutta, pärjäämistä, luottamusta, positiivisuutta ja sopivaa itsenäisyyttä. Sen lisäksi mustasukkaisuuden alkua käytiin läpi luonnollisena tapahtumana. Entiset kauhukuvat muutettiin positiivisiksi tulevaisuuden kuviksi.

Tiia kävi vastaanotolla kolme kertaa. Tiia elää nyt hyvässä parisuhteessa ja hänen itsevarmuutensa on palautunut. Itsevarmuuden myötä liiallinen mustasukkaisuus on väistynyt. Lainaan Tiian sanoja saamastani iloisesta sähköpostista: "Olen todella kiitollinen, että "uskalsin" tulla sinua tapaamaan. Elämästäni on tullut tämän ansiosta yltäkylläisempää ja voin oikeasti nauttia elämästäni pelkäämättä turhaan. Positiivinen ajattelu vie myös töissä eteenpäin ja parisuhteessa on paljon enemmän onnellisia päiviä kuin ennen. Olemme myös keskustelleet yhdessä asioista vielä enemmän."

"TERVEYS, VAPAUS, RAHA, RAIKKAUS!" (lisätty 17.12.2007)

Christian on 40-vuotias puuseppä. Hän tuli vastaanotolle tupakoinnin takia. Hän halusi päästä siitä ehdottomasti eroon. Christian oli polttanut tupakkaa säännöllisesti 16-vuotiaasta asti. Tupakkaa kului noin aski (20 kpl) päivässä. Tupakoinnin syyksi Christian sanoi mielihalun sekä opitun tavan.

Keskusteltaessa motivaatiosta eli savuttomuuden hyödyistä Christian mainitsi terveyden, rahan, vapauden, raikkauden sekä ulkoiset tekijät. Terveys oli motivaatiotekijöistä tärkein, mutta hän myös erikseen painotti sitä, että häntä häiritsee se, kuinka paljon tupakka hallitsee hänen elämää, toisin sanoen tupakointi piti huomioida tai ennalta suunnitella monissa eri tekemisissä/tilanteissa. Christiania harmitti muun muassa se että, satoi vettä tai oli ulkona kuinka kova pakkanen tahansa, niin tupakan loputtua kauppaan oli lähdettävä.

Christian kävi vastaanotolla kaksi kertaa. Kun viimeisestä tapaamisesta oli kulunut yli 11 kuukautta sain iloisen soiton. Christian soitti ja kertoi olevansa edelleen savuton. Hän oli erittäin iloinen siitä. Hän oli myös erikseen pitänyt kirjaa siitä, kuinka paljon hän oli jo säästänyt rahaa oltuaan tupakoimatta. Christian myös sanoi, että aikoo jatkossakin olla savuton.

"VAPAAKSI MENNEISYYDESTÄ" (lisätty 09.11.2007)

Marita 36-vuotias positiivinen nainen. Hänen nykyisessä elämässään on kaikki asiat hyvin. Marita on terve, hänellä on hyvä parisuhde, kolme asta ja hyvä työpaikka. Marita lähestyi minua sähköpostitse, koska hänen menneisyys (elämänsä 16:sta ensimmäistä vuotta) oli alkanut vaivata ja ahdistaa häntä. Marita oli alkanut miettiä omaa reagointiaan esimerkiksi lääkärissä käyntiin, juhla- ja esiintymistilanteisiin, positiivisen palautteen vastaanottamiseen, kosketukseen (esimerkiksi ystävän haalaaminen) sekä erotilanteisiin. Näissä tilanteissa Maritalle tuli usein spontaani, voimakas, hallitsematon itkureaktio, vaikka hän oli näihin tilanteisiin yrittänyt etukäteen asennoitua ja valmistautua.

Tapaamisissa käytiin läpi Maritan menneisyyttä. Marita koki lapsuutensa ristiriitaisena. Hän oli kokenut olevansa perheessään ulkopuolinen. Lapsuuden kodissa ei kannustettu, ei kehuttu ja ilmapiiri oli turvaton. Sen lisäksi Marita oli menettänyt nuorena hänelle hyvin tärkeän ihmisen. Marita oli syyllistänyt itseään lapsuuden tapahtumien kulusta, kuten lapset usein tekevät.

Marita kävi vastaanotolla kymmenisen kertaa. Tapaamisessa vahvistettiin mm. turvallisuuden tunnetta, itsevarmuutta ja rentoutta. Menneisyyttä tulkittiin uudella tavalla eli niin kuin se tosiasiassa on; Marita on täysin syytön menneisyyden tapahtumiin. Sen lisäksi tuettiin mm. sopivaa jämäkkyyttä, armollisuutta itseään kohtaan ja omana itsenä olemista. Viimeisestä tapaamisesta on nyt kulunut useita kuukausia. Maritalle kuuluu nykyään hyvää. Hän voi käydä rauhassa lääkärissä ja juhlissa. Hän voi halata ystäviään. Hän osaa antaa ja vastaanottaa positiivista palautetta. Erotilateisiin hän osaa suhtautua huomattavasti rennommin. Marita on myös oppinut menneisyydestään. Koko Maritan perhe on oppinut avoimesti pohtimaan/puhumaan eletyn elämän merkityksestä tulevaisuuteen.

"HYVÄ OLO" (lisätty 27.07.2007)

Tiina on 26-vuotias ulospäinsuuntautunut iloinen nuori nainen. Hän tuli vastaanotolle paniikkikohtausten ja mustasukkaisuuden takia. Ensimmäisessä tapaamisessa kävi myös ilmi, että Tiina on nähnyt rajuja painajaisia pienestä pitäen. Ensimmäinen kerta meni tilanteen kartoittamiseen. Tiinalle oli tapahtunut lapsuudessa monenlaisia asioita, jotka olivat todennäköinen syy turvattomuuden tunteelle, josta paniikki ja painajaiset ovat usein peräisin. Lapsuuden tapahtumilla oli myös todennäköinen yhteys mustasukkaisuuden (joka Tiinan kohdalla oli lähinnä menettämisen pelkoa) tunteeseen. Viimeisen kahden vuoden aikana Tiina oli saanut muutamia pahoja paniikkikohtauksia, joista osa oli tullut ulkomailla. Kohtausten jälkeen matkustaminen oli muuttunut ahdistavaksi ja Tiina kertoikin pelkäävänsä tulevaa ulkomaan matkaa.

Tapaamisissa työstettiin rinnakkain paniikkia, mustasukkaisuutta ja painajaisia. Tapaamisten pääpaino oli turvallisuuden tunteen, itsevarmuuden ja rentouden lisäämisessä. Tapaamisten aikana vahvistettiin myös sopivaa itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Muut hypnoosissa annetut suggestiot liittyivät lähinnä positiiviseen tulevaisuuteen, kannustavaan sisäiseen puheeseen sekä rauhalliseen uneen. Tiinan oli helppo nähdä ja kokea mielikuvia, joten hypnoosissa myös harjoiteltiin tavoitteen mukaisia tilanteita niin, että kaikki menee todella hyvin.

Tiina kävi tapaamisessa neljä kertaa. Viimeisestä tapaamisesta oli kulunut yli kaksi kuukautta, kun hän sähköpostissa kertoi, että voi nykyään todella hyvin. Paniikkikohtauksia ei ole tullut, mustasukkaisuus on hallinnassa ja painajaiset ovat miltei kokonaan loppuneet. Tiina oli ollut jo parin viikon lomamatkalla ulkomailla ja siellä kaikki oli mennyt hyvin.

"SO WHAT!" (lisätty 04.06.2007)

Leena on 40-vuotias positiivinen nainen. Hän tuli vastaanotolle lähinnä sosiaalisen jännittämisen ja punastumisen takia. Jännittämistä esiintyi mm. kaupan kassalla, työpalavereissa ja tiettyjen ihmisten seurassa. Jännittämisen taustalla oli mm. yhteenotto miehensä kanssa julkisella paikalla, josta Leenalle oli jäänyt häpeän tunne. Punastuminen oli alkanut hiljalleen ja Leena oli alkanut kiinnittää siihen yhä enemmän huomiota. Jossain vaiheessa Leena oli alkanut jännittää itse punastumista.

Työskentelyissä menneitä tapahtumia purettiin ja käytiin mm. läpi sitä, ettei menneissä tilanteissa oikeastaan tapahtunut mitään ihmeellistä. Myös punastumista katsottiin uusin silmin, siinä ei todellakaan ole mitään hävettävää. Lisäksi työskentelyissä vahvistettiin Leenan itsevarmuutta, rohkeutta, rentoa suhtautumista, rauhallisuutta ja hyvällä tavalla "so what"-asennetta.

Leena kävi vastaanotolla kaksi kertaa. Viimeisestä tapaamisesta on kulunut runsas kuukausi, kun hän kertoi minulle sähköpostitse näin: "Olen todella tyytyväinen, että rohkaistuin ja tulin vastaanotollesi, sillä se auttoi todella paljon. Punastuminen on vähentynyt, eikä se enää edes haittaa minua. Kaupoissa voin olla täysin vapaasti. Palavereissa on ollut paljon helpompaa ja nyt olen voinut myös ilmaista omia mielipiteitäni rohkeammin."

"Varma puhuminen" (lisätty 01.02.2007)

Sanna on 23-vuotias eteenpäin pyrkivä nuori nainen. Hän tuli vastaanotolle änkyttämisen takia. Änkytys korostui vain tietyissä tilanteissa ja tiettyjen ihmisten läsnä ollessa, joka oli osoituksena siitä, että kyseessä on suurelta osin psyykkinen ongelma. Änkyttämisen syntyyn olivat vaikuttaneet mm. Sannan muutto ulkomailta, katkera isoäiti, joka purki kiukkuaan lapsen lapsiin sekä äidin ja veljen änkytys.

Sanna on perusluonteeltaan itsevarma ja jämäkkä. Hänellä on kaikki asiat hyvin. Hypnoosissa korostettiin Sannan henkistä ja fyysistä rentoutta, positiivista suhtautumista asioita kohtaan ja itsevarmuutta. Lisäksi mielelle toistettiin sitä tosiasiaa, ettei Sannalla ole enää mitään syytä jännittää, vaan pikemminkin päinvastoin, hänen kuuluukin olla itsevarma, positiivinen ja tyytyväinen.

Sanna kävi vastaanotolla kolme kertaa kahden kuukauden aikana. Sähköpostissa, jonka sain noin kuukauden päästä viimeisestä tapaamisesta, hän kertoi minulle näin: ”Olen todella tyytyväinen tähän kehitykseen, vaikka änkyttäminen ei ihan täysin olekaan loppunut. Se on kuitenkin vähentynyt huomattavasti entiseen verrattuna ja luulen, että vähentyy aikaa myöten entisestään. Olen huomannut, että nykyään itse voin vaikuttaa asiaan. Olen myös huomannut olevani positiivisempi ja itsevarmempi.”

"Minä osaan" (lisätty 22.10.2005, päivitetty 01.09.2006)

Hanna on 25-vuotias SM-tason urheilija. Hän tuli vastaanotolle, koska häntä oli alkanut jännittää kilpailutilanteissa. Harjoituksissa kaikki meni hyvin, jopa täydellisesti, mutta kilpailutilanteessa jännitys ja epävarmuus pilasi usein suorituksen. Työskentelyn tavoitteeksi asetimme rentouden kilpailutilanteessa, keskittymisen suoritukseen sekä yleisen itsevarmuuden. Hannalle oli helppo osoittaa, että hänessä oli jo kaikki ne ominaisuudet mitä hän tarvitsee; senhän oli osoittanut Hannan toiminta harjoitustilanteissa. Hypnoosissa vahvistimme tätä ymmärrystä sekä kävimme läpi tavoitetta tukevia suggestioita. Sen lisäksi harjoittelimme mielikuvien avulla tavoitteen mukaisia kilpailutilanteita.

Hanna oli hypnoosiherkkä ja rentoutuminen oli hänelle jo osittain tuttua. Viikon kulutta tapaamisesta Hanna kertoi kuulumisistaan sähköpostitse. Kaikki pelit olivat menneet hyvin ja hän oli suorastaan nauttinut olostaan pelikentällä. Seuraavan sähköpostin sain noin kolme viikkoa tapaamisen jälkeen. Kaikki pelit olivat edelleen menneet Hannan osalta tavoitteen mukaisesti. Pelin häviäminenkään ei ollut vaikuttanut Hannan varmuuteen. Hanna oli huomannut olevansa varmempi myös yksityiselämässään. Hanna on tyytyväinen tapahtuneeseen muutokseen ja odottaa innolla tulevia pelejä.

Sain ilokseni Hannalta sähköpostin noin vuoden päästä ensimmäisestä tapaamisesta. Hanna kertoi, että Kilpailukausi 2005-2006 oli mennyt todella hyvin, tavoitteen mukaisesti. Hanna oli hyvin tyytyväinen kauteen ja kertoi, että hänen itsevarmuutensa on noussut huimasti.

"Avain" (lisätty 02.01.2006)

Sini on piakkoin 60-vuotta täyttävä naishenkilö. Hän on perusluonteeltaan hyvin sosiaalinen, energinen ja iloinen. Hänen miehensä menehtyi 3-vuotta sitten. Siniä kohtaan kohdistettiin täysin perättömiä syytöksiä tapahtuneeseen liittyen. Nämä syytökset synnyttivät Siniin "sosiaalisen lukon", joka esti häntä toimimasta perusluonteensa mukaisesti monissa tilanteissa. Hän saattoi esimerkiksi mennä sanattomaksi ja puolustuskyvyttömäksi normaaleissa erimielisyystilanteissa.

Hypnoosissa sosiaalinen lukko avattiin, menneitä tapahtumia katsottiin uusin silmin sekä pintaan palautettiin Sinille ominaisia, positiivisia luonteenpiirteitä. Sen lisäksi vahvistettiin itseluottamusta, ennakkoluulottomuutta sekä positiivista suhtautumista tulevaisuutta kohtaan. Toisen tapaamisen jälkeen Sini kertoi sähköpostitse, että hän voi nyt hyvin ja on taas hyvällä tuullella oleva oma, sosiaalinen itsensä.

"Esiintymisvarmuus" (lisätty 28.11.2005)

Henna on 25-vuotias ekonomiksi valmistuva urheilullinen nuori nainen. Henna tuli vastaanotolle esiintymisjännityksen takia. Hennalla oli edessä kahden viikon päästä seminaariesitys, jota hän jännitti. Liiallinen jännitys oli saanut alkunsa yläasteella, kun erään esitelmän aikana ajatus oli yksinkertaisesti katkennut ja esitys oli jäänyt kesken. Tapahtuman jälkeen esitykset tuntuivat aina vain vaikeammilta ja taustalle oli syntynyt pelko siitä, että poistuminen kesken esityksen voisi toistua.

Lähtökohta työskentelylle oli rohkeuden sekä henkisen ja fyysisen rentouden kasvattaminen, mahdollisten virheiden hyväksyminen ja esitykseen keskittyminen ts. muiden ihmisten mielipiteistä välittämättä oleminen esityksen aikana. Kaikki edellä mainitut tunteet ja toimintamallit olivat Hennalla tuttuja muilta elämän osa-alueilta, joten hypnoosissa Hennan oli helppo löytää nämä tunnetilat ja toimintamallit. Näitä tunnetiloja siirrettiin tulevaan esitykseen ja esitys käytiin läpi hypnoosissa tavoitteen mukaisesti. Myös yläasteen kesken jäänyt esitys saatettiin loppuun onnistuneesti.

Henna kävi vastaanotolla kaksi kertaa ennen esitystä. Esityksen jälkeen sain iloisen viestin: Esitys meni hyvin. Puoli tuntia ennen esitystä meinasi jännitys iskeä päälle, mutta kun aloitin puhumaan aiheesta, jännitys katosi! Pystyin puhumaan vapautuneesti ja jopa luovasti, enkä tuijottanut paperia ottaakseni siitä tukea. Toisin sanoen olen hyvin tyytyväinen. Kiitos avusta, sillä on ollut suuri merkitys taistelussani jännitystä vastaan.

"Muutoksen alku" (lisätty 08.09.2005)

Julia on lämminhenkinen keski-ikäinen hoitokodin vastaavahoitaja. Hän tuli vastaanotolle alunperin sosiaalisen epävarmuuden takia. Epävarmuuden takaa paljastui tapaamisten edetessä monenlaisia tapahtumia töissä ja lapsuudessa. Lapsuuden hän oli mm. elänyt alkoholiperheessä ja veli oli lähennellyt häntä seksuaalisesti. Töissä häntä oli kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Julia oli lapsuuden aikana syyllistänyt itseään tapahtumien kulusta ja ne olivat jättäneet häneen epämääräisen häpeän tunteen. Juliasta oli kasvanut aikojen saatossa helposti toisten tahtoon mukautuva ja arkaluontoinen. Hänen oli vaikea pitää puoliaan sekä ilmaista ajatuksiaan, tunteitaan ja mielipiteitään. Nukkuminen oli ajoittain vaikeaa.

Tapaamisten aikana käsittelimme menneitä tapahtumia, nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Hypnoosissa mm. vahvistettiin itsearvostusta, turvallisuutta, itseluottamusta, rohkeutta, rentoutta ja itsenäisyyttä. Lapsuuden tapahtumia katsottiin uusin silmin. Hypnoosissa kävimme läpi tavoitteen mukaisia sosiaalisia tilanteita sekä loimme positiivista tulevaisuuden kuvaa. Asioiden käsittely antoi Julialle ymmärryksen siitä, ettei hän ole syyllinen lapsuuden tapahtumin. Hiljalleen hänen itsevarmuutensa alkoi lisääntyä. Sosiaaliset tilanteet sujuivat entistä paremmin. Hän alkoi itse aktiivisesti rentoutumaan ja harrastaan uusia asioita. Julia kävi vastaanotolla vuoden verran.

Lainaan Julian luvalla hänen ajatuksia saamastani sähköpostista: ”Oloni on kohentunut huomattavasti, ja itsearvostus on kasvanut huimasti. Tuntuu, että tästä eteenpäin pystyn jo itse hoitamaan itseäni, sillä itsenäistyminen on myös onnistunut. Uudet harrastukset ovat antaneet uutta sisältöä elämääni. Niillä saan uutta puhtia ja energiaa elämääni. Oloni on tasapainottunut ja yöt nukun tosi hyvin. Suuret kiitokset, kun pääsin elämässäni muutoksen alkuun. Nyt ymmärrän, ettei en ole syyllinen. Nyt todella käsitän, kuinka vääristyneitä ajatukseni olivat. Oloni on keventynyt huomattavasti. Olen myös harjoittanut anteeksiantoa itselleni ja muille, se vapauttaa.”

"Lentorohkeus" (lisätty 17.08.2005)

Päivi on huumorintajuinen 37-vuotias lastentarhaopettaja. Hänen tavoitteena on vapautua lentopelosta, joka sai alkunsa vuonna 1989. Hän oli tuolloin mukana lennolla, jonka aikana moottori syttyi tulee. Lentokone teki onnistuneen hätälaskun ja lento päättyi hyvin. Kokemus oli kuitenkin niin voimakas, että lentäminen muuttui vuosien varrella yhä pelottavammaksi ajatukseksi. Vastaanotolle tulleessaan Päivi ei ollut lentänyt yli 10-vuoteen. Päivi koki, että lentopelko rajoittaa hänen elämäänsä, sillä hän nauttii matkustelemisesta ja uusista kokemuksista.

Päivi osoittautui hypnoosiherkäksi ja hänen oli helppo nähdä ja kokea mielikuvia. Hypnoosissa Päivin rohkeutta, rauhallisuutta sekä fyysistä että henkistä rentoutta vahvistettiin. Mielikuvissa lentopelkoa kuvaava möykky poistettiin vatsan alueelta. Hypnoosissa harjoiteltiin useaan kertaan tavoitteen mukaisia lentämiskokemuksia. Päivin oli helppo nähdä itsensä tulevaisuuden mielikuvissa rohkeana ja vapautuneena.

Toisella tapaamiskerralla Päivi kertoi varanneensa jo matkan Riikaan. Se oli merkkinä Päivin vahvasta motivaatiosta. Kolmannen käyntikerran jälkeen Päivi oli lähdössä matkalle. Muutaman päivän päästä sain tekstiviestin Riikasta. Lento oli mennyt hyvin ja Päivi oli syystäkin hyvin ylpeä itsestään. Myöhemmin Päivi kertoi sähköpostitse olevansa onnellinen tapahtuneeseen muutokseen ja on jo miettinyt seuraavaa matkaa.

"Rento vatsa" (lisätty 19.04.2005)

Lotta on 21-vuotias iloinen, toiminnan ohjaajaksi opiskeleva nuori nainen. Häntä oli noin kaksi vuotta alkanut sitten jännittää kodin ulkopuoliset syömistilanteet siten, että se esti Lottaa viettämästä normaalia seuraelämää. Lotalle tuli huono olo, eikä hän yksinkertaisesti pystynyt nielemään ruokaa kodin ulkopuolella. Todennäköinen syy pelon syntymiselle oli tilanne, jolloin Lotta tapasi nykyisen poikaystävänsä. Lottaa jännitti ensimmäinen tapaaminen hyvin paljon. Tapaamiseen liittyi syömistilanne, jossa Lotalle tuli erittäin huono olo. Tämän tapauksen jälkeen kodin ulkopuoliset syömistilanteet olivat ahdistavia. Lotta ei ole syönyt kodin ulkopuolella puoleen vuoteen, eikä hän voi edes kuvitella tekevänsä niin. Ajatuskin kodin ulkopuolella tapahtuvasta syömisestä sai Lotan sydämen hakkaamaan ja kädet hikoilemaan.

Hypnoosissa todennäköinen pelon aiheuttama tilanne käytiin läpi toiveiden mukaisesti siten, että Lotta oli tilanteessa rauhallinen ja rohkea. Näin tapahtuneeseen tilanteeseen luotiin uusi, positiivisempi mielikuva. Sen lisäksi Lotan varmuutta, rohkeutta ja itseluottamusta kasvatettiin. Hypnoosissa käytiin useaan kertaan läpi syömistilanteita, joissa tilanteet menivät toiveiden mukaisesti. Näin Lotan mielelle luotiin onnistuneita kokemuksi syömistilanteista, jolloin mieli ei enää koe niitä uhkaavina, eikä näin kehon "taistele/pakene"-reaktiota käynnisty syömistilanteessa.

Lotan kanssa määrittelimme "rohkeuden portaat" siten, että ensimmäinen askel oli syöminen äidin kanssa ravintolassa, toinen askel oli syöminen ukin luona, kolmas poikakaverin kanssa ravintolassa ja neljäs kaverin kanssa koulun ruokalassa jne. Alukssa on hyvä lähteä tilanteesta, jonka asiakas itse kokee kaikkein pienimmäksi haasteeksi. Lotalle se oli syöminen äidin kanssa, koska Lotta koki olonsa äidin kanssa hyvin turvalliseksi. Kolmannen tapaamiskerran jälkeen Lotta meni syömään äitinsä kanssa ravintolaan, jossa kaikki meni hyvin. Seuraavan suggestoterapiatapaamisen jälkeen Lotta söi onnistuneesti ukin luona. On luonnollista, että jokainen onnistunut kokemus lisää asiakkaan varmuutta ja lisää todennäköisyyttä, että jatkossa tilanteet menevät tavoitteen mukaisesti. Seitsemännen tapaamiskerran jälkeen Lotta oli syönyt jo monissa syömistilanteissa onnistuneesti ja hän koki, ettei suggestoterapiaa tarvitse enää jatkaa. Lotta on ollut tyytyväinen tapahtuneeseen muutokseen ja koki, että hänen elämänsä on nykyisin paljon vapaampaa.

"Elämäntapamuutos" (lisätty 17.03.2005)

Liisa on 36-vuotias eteenpäin pyrkivä nuori nainen. Hän oli päättänyt muuttaa elintottumuksiaan tiputtaakseen painoaan. Suggestoterapiassa käytiin läpi mm. hyötyjä, joita Liisa koki saavansa elämäntapamuutoksen myötä. Näin Liisan motivaatio luonnollisesti lisääntyi, joka onkin oleellisen tärkeää. Hypnoosisssa muutetiin opittuja, epäterveellisiä syömistilanteita ja kasvatettiin niitä ominaisuuksia, joita Liisa koki tarvitsevansa (jämäkkyys, itsekuri). Liisan kohdalla kaksi tapaamiskertaa oli riittävä tuki elämäntapamuutoksen käynnistämiseen ja ylläpitämiseen. Ensimmäisestä tapaamisesta on nyt kulunut seitsemän kuukautta ja Liisa on tiputtanut painoaan yhdeksän kiloa. Liisa on ilmaissut olevansa tyytyväinen suggestoterapian antamaan tukeen.

"Matelijarohkeus" (lisätty 17.03.2005)

Nina on 24-vuotias pirteä tradenomi opiskelija. Hänen pelkonsa kohdistui matelijoihin (toukat, käärmeet ja madot). Tyypilliset pelkotilanteet liittyivät kesään, mökkeilyyn, eläinkauppoihin, TV:n katsomiseen ja lehtien lukemiseen. Nina koki, ettei hän pysty katsomaan eikä koskemaan matelijoita. Ajatuskin matelijoista sai kylmät väreet iholle. Esimerkiksi kotona siivotessaan hän oli aina varuillaan, koska hön ajatteli että kaapeissa voi olla matelijoita. Nina koki, että pelko rajoittaa hänen elämäänsä todella paljon, ja että hänen energiaansa hukkaantui aivan liikaa näiden turhien asioiden pohtimiseen. Varsinaista syytä Nina ei tiennyt pelollensa.

Suggestoterapiassa vahvistetiin Ninan rohkeutta, mielikuvituksen hallintaa ja itseluottamusta. Ninan elämästä löytyi useita tilanteita, joissa hän oli jo kokenut tällaisia tunteita. Näitä tilanteita hyödynnettiin ja rohkeuden, itsevarmuuden sekä mielikuvituksen hallinnan tunnetiloja siirrettiin tavoitteen mukaisiin tilanteisiin. Niinan pelkomielikuva vihreästä, iljettävästä, tuhatjalkaisesta matelijasta muutettiin hymyileväksi pieneksi toukaksi, joka itse pelkäsi ihmisiä. Nina myös piirsi tämän pienen, iloisen toukan hypnoosin jälkeen ja antoi sille nimeksi ”kaveri”. Niina kävi suggestoterapiassa kuusi kertaa ja on ilmaissut olevansa tyytyväinen lisääntyneeseen rohkeuteen ja itseluottamukseen. Hän on huomannut olevansa varmempi myös muissa elämän tilanteissa. Nykyään hän voi siivota, katsoa lehtiä ja TV:tä kaikessa rauhassa. Kesäisin liikkuminen on huomattavasti vapaampaa. Eläinkauppaan menemistä Nina pitää edelleen kiusallisena, mutta kokee, ettei se haittaa hänen normaalia elämäänsä eikä näin ollen halua puuttua siihen sen enempää.

"Savuttomuus" (lisätty 17.03.2005)

Asko on 43-vuotias operaattori. Hän oli polttanut tupakkaa säännöllisesti 15-vuotiaasta asti, jolloin tupakka tuli luonnollisena osana elämään kaveriporukkaan kuulumisen myötä. Nykyelämässä häntä oli alkanut vaivata yskä ja ylimääräinen lima kurkussa. Asko ei ymmärränyt omaa tupakointiaan, sillä siihen ei ollut hänen mielestään yhtään järkiperäistä syytä. Hän oli yrittänyt lopettamista aikaisemmin nikotiinilaastareiden ja -purukumien avulla tuloksetta. Kaksi tapaamiskertaa riitti tupakanpolton lopettamiseen. Suggestoterapiasta on kulunut nyt yli kuusi kuukautta ja Asko kertoi sähköpostissaan olevansa edelleen savuton ja hyvin tyytyväinen tilanteeseen.

"Vapautuminen" (lisätty 17.03.2005)

Minna on 23-vuotias energinen opisklelija. Hänen ongelmanaan oli liiallinen mustasukkaisuus ja omistushaluisuus, joille ei löytynyt mitään erityistä syytä. Suggestoterapiassa Minnan itsevarmuutta, itsenäisyyttä ja mielikuvituksen hallintaa kasvatettiin. Hypnoosissa käytiin läpi tavoitteen mukaisia tilanteita (eli tilanteita, joissa Minna oli aikaisemmin kokenut voimakkaita mustasukkaisuuden tunteita) siten että Minna hallitsi tilanteet. Minna kävi suggestoterapiassa kaksi kertaa. Ensimmäisestä tapaamisesta oli kulunut neljä kuukautta, kun Minna kertoi sähköpostitse, että hän pystyy nyt paljon paremmin hallitsemaan omia tunteitaan eikä ole enää lainkaan niin mustasukkainen ja omistushaluinen kuin aikaisemmin. Minna kokee, että tilanne on nyt täysin hallinnassa.